Meidän kenneli matkustaa

Elämä meidän kennelissä on viime aikoina hieman muuttunut ja muuttuu vielä tänä kesänä vähän lisää. Muutan kesän aikana Tampereelle ja syyskuun alussa lähdemme matkailuautolla kohti Espanjaa ja Torreviejaa.

Olen selvitellyt mitä kaikkia rokotuksia, madotuksia ja loishäätöjä matkaa varten koirille tarvitaan. Riittää että normaalirokotukset ovat voimassa, varsinaisesti vaaditaan ainoastaan raivotauti-rokotus. Tietysti pitää olla lemmikkipassi ja tunnistesiru. Mutta näiden lakisääteisten vaatimusten lisäksi on hyvä olla Leptospira-rokote, Bayvantic-punkkihäätö sekä ulkoloishäätöön Stronghold. Ennen Suomeen paluuta (1-5 vrk)  pitää eläinlääkärillä käydä ottamassa Ekinokokkoosilääkitys. Leptospira-rokote maksoi Evidensiassa 106 € (1.rokote) kuukauden päästä tehosterokotus vielä lisäksi.

Olemme reissussa kuukauden. Vähän reilu viikko menomatkalla, vähän reilu viikko Torreviejassa. Olemme vuokranneet sieltä asunnon. Ja vähän reilu viikko paluumatkaan. Menemme Ruotsin kautta ja palaamme Via Balticaa.

Talvella menen kahdeksi kuukaudeksi Torreviejaan vuokraamaani asuntoon. Jännä nähdä millaista siellä on sitten asua talvella. Menemme lentäen ja olen jo hankkinut IATAn vaatimukset täyttävän lentoboxin, jolla Tuisku lentää ruumassa. Koska Norveigian ei ota tuolle matkalle eläimiä matkustamoon. Jännää on sekin, että joutuu ruumaan laittamaan koiran, mutta siellä ne muutkin koirat matkustavat. Joten eiköhän se luonnistu.

Kerron näistä matkoista lisää täällä sitten myöhemmin.

Aapo teki sen .. .. ..

Aapo (RakkausPakkaus Alvaro) teki sen .. .. .

ROP, kolmas serti ja Suomen muotovalio JEEE !!! (Y)

Hyvä Aapo <3 <3 <3 

Tuisku-äipän kanssa lähetetään sulle super-halit <3 <3 <3 

Kuvassa Aapo on 17 pvn ikäinen <3 

Surullisena totean

 Surullisena olen saanut huomata, että pentuja teetetään koirilla joiden suvussa on PRAta. En voi ymmärtää tälläistä vastuuttomuutta, kun asia on tiedossa astutushetkellä. Täytyy vain toivoa, että syntyviä pentuja ei missään vaiheessa käytettäisi jalostukseen, jottei PRA lisääntyisi rodussa. Mutta tämä jää ainoastaan toivon varaan. Aika sitten näyttää, miten asian kanssa käy. 
En voi muuta kuin heittää toivomuksen ilmaan, että sinä, joka luet tätä, et ole niin vastuuton, että tekisit niin. Ehtän halua tuottaa yhtään pentua tähän maailmaan, tietäen, että suvussa on PRAta?
Ehkä joskus, jonain päivänä bologneseille saadaan dna-testi, jolla jalostukseen käytettävät koirat pystytään testaamaan. Siihen asti meidän on vain pidättäydyttävä pentujen teettämisestä jos suvussa on aiemmin todettu PRA. Tai jos tuota testiä ei koskaan saada, sitten nuo koirat joiden suvussa PRA on todettu, täytyy vaan kylmästi raakata pois jalostuksesta. 
Jos olet hankkimassa pentua ja etenkin jos olet teettämässä bolollasi pentua, varmistu, ettei kummankaan tulevan vanhemman suvussa ole todettua PRA-tapausta !! Ainoastaan näin toimien, voimme säilyttää rodun mahdollisimman puhtaana PRAsta.

Keväästä nautitaan

Kevät on täällä, vihdoinkin. Nyt sitä vaan odotetaan, että alkais ilmat tästä lämmetä ja tulis se kauan odotettu kesä. Hyvin ollaan kotiuduttu tänne asutuksen joukkoon. Lenkkipolut on alkanu tuleen tutuiksi ja reviiri on laajentunut lumien sulettua. Ollaan päästy takas metsäpoluillekin kun hiihtoladut suli. 

Kakkapussien käyttö on myös tullut tutuksi puuhaksi. Oon tykännyt kompostoituvista kakkapusseista, vaikka ne kuulemma pitääkin laittaa sekajätteeseen eikä kompostoriin, niin kuin äkkiä ajattelisi. Täällä on ihan kiitettävästi koirankakkaroskis-tarralla merkattuja roskiksia. Eikä koirankakkoja juurikaan maassa näy. Tarrat ovat varmaan tehneet oman tehtävänsä. Yhdellä kadunpätkällä, ehkä n 1 km on neljäkin kakkaroskista. Mutta sitten taas toisaalta, jossain kohtaa joutuu kantaan kakkapussia useemman kilometrinkin. No, tossahan ne kulkee mukana.

Uusi Bologneseyhdistyskin on sitten vihdoin saatu pystyyn, mutta en enää jatkanut jäsenyyttäni siinä, koska en käy näyttelyissä ja sitä nyt näytetään korostettavan toiminnassa aikaisempaa enemmän. Olen siis ainoastaan Suomen Kennelliiton jäsen. Pentusuunnitelmatkin vaan siirtyvät edelleen sairauteni vuoksi. Mutta, katsotaan, josko ensi vuonna .. .. ..

Tyttöjen villapuserot tänään testissä

Ehdittiinpäs vielä testata tyttöjen villapuserot tänä talvena. Hyvin ne kävi Pro Dog Stop vedonestovaljaitten kanssa. 

Tyttöjen villapaita

Tytöt pääsi eilen sovitteleen villapaitaa, jonka sain valmiiksi. Neuleohje löytyy täältä: Klikkaa tästä ohjeeseen! Tein tuon S-koon mukaan, hiukan mukaellen, vähän lisäilin silmukoita, kun joskus aikasemmin tehnyt samalla ohjeella ja siitä tuli vähän liian tiukka, mutta riippuu tietysti käsialasta ja koiran koostakin. Nyt neulon vielä toisen villapuseron, niin on sitten molemmille. Eihän niitä nyt varmaan tänä talvena enää tarvita, mutta onpa sitten ensi talvea ajatellen.

Bolognesejen määrä ollut kasvussa viime vuonna

Olen iloisena saanut todeta, että monet bolognesekasvattajat ovat osittain lupuneet vaatimastaan näyttelyvelvoitteesta etsiessään koteja bolognesen pennuilleen. Ehkä tähän on osittain vaikuttanut se, että bolognesejen määrä on hienoisessa kasvussa. Ollut viime vuonna. Tämä vuosi voi olla jotain aivan muuta. Viime vuonna bolognesen pentuja rekisteröitiin ennätysmäärä, yli sata pentua. Siitä riittää jo monelle pennusta haaveilevalle oma pikkuinen karvapallo. Monet kasvattajat eivät näytä pitävän siitä, että bolognesejen määrä kasvaa. Itse olen siitä iloinen, sillä tiedän, että niin moni odottaa pientä bolovauvaa montakin vuotta, ja kaikki eivät siltikään saa omaa pentua. Toisaalta bolognese ei ole mikä tahansa koira, turkinhoidon vaativuuden vuoksi. On hyvä, että ne jotka pennun lopulta saavat, ovat todella sitoutuneita turkin hoitoon. Bolongeseja ei juurikaan ole rescuekoirina. Onneksi! Jokainen bolognese on haluttu ja rakastettu <3

Lumi tarttuu tassuihin ja massuun

Kun lämpötila on suojan puolella, lumi tarttuu tassukarvoihin. Tässä lunta on vasta vähän, kun ei tehty pitkää lenkkiä lumen tarttumisen vuoksi. Pitkiin karvoihin sitä tarttuu enemmän. Jopa koiran masun alunen saattaa olla yhtä lumipalloa. Sitten vaan lämpöiseen suihkuun sulattelemaan lumipalloja pois, ettei tule kylmä. Joskus pakkaslumikin tarttuu tassuihin ja on hyvä sisälle tullessa käydä suihkun kautta sulattelemassa lumet pois, ettei koiran tarvitse palella ja repiä niitä turkistaan ja tassuistaan pois. Tämäkin on hyvä ajatella ja harjoitella valmiiksi, jos vaikka perheen lapset ulkoiluttavat koiraa koulusta tullessaan, että osaavat suihkutella tassut ja massun ja kuivata pyyhkeellä.

Linnut laulaa jo titityytä

Molemmille tytöille hankittiin Pro Dog vedonestovaljaa, jotka on osoittautuneet hyviksi. Vaikka Tuisku vieläkin joskus intoutu vähän vetämään, mutta ei enää siinä määrin kuin aikaisemmin. Musti ja Mirri ainakin myy näitä valjaita ja ovat myös edulliset. Kivan sipposet ja kevyet, mukavat koiralle. Vielä pitää vaan ratkaista takki+valjaat-ongelma. Takki ei mahdu valjaitten alle, eli takkiin pitää tehdä reikä hihnalle ennen seuraavia paukkupakkasia. Toivottavasti niitä ei enää tänä talvena tule. Meidän tossu-ostoksetkin vaan venyy ja venyy. Tossukauppa tais alkaa käymään vilkkaasti kun oli ne paukkupakkaset. Tossut loppu joka kaupasta. Nyt odotellaan Mustista ja Mirristä numeroo suurempia tossuja, josko ne ois sopivaa kokoo. Saa sitten nähdä, joudutaanko vieläkin vaihtamaan numeroo suurempaan.

Tuisku ja Seela ovat nauttineet uusista lenkkeilyteisteistä. Me tavataan aina välillä muitankin koiria ja tytöt käy mielellään tutustumassa nenää haistamalla. Se sitten usein riittää tutustumiseksi, eikä enempiä haiteluita kaivata. Kaikki koirat mitä tähän mennessä ollaan tavattu, ovat olleet isoja koiria. Tytöt ovat kyllä olleet rohkeita kun ovat halunneet itse mennä tutustumaan. Nyt taas kun tuli lunta, metsään pururadalle on tehty hiihtoladut, eikä päästä siis sinne lenkille, tienreunassa kävely-harjoitukset jatkuvat. Aika hyvin se jo sujuu. Autojen ohituksissa Seela pysyy jo aika hvyin tien reunassa, vaikka pää vielä vähän pyörii. Ihmisiä kun tulee vastaan, niitä pitää päästä haistelemaan, jos ihmiset sen sallivat ja usein he sen kyllä sallivat. Täällä maalla kaikki ihmiset juttelevat ja varsinkin kun kulkee tälläiseten karvapallojen kanssa, ne jotka eivät jää juttelemaan, ainakin hymyilevät <3 Meillä on noi varakakkapussit noissa hihnoissa merkiksi ja viestiksi ihmisille, että keräämme koirankakat pois. Kakat kerään kyllä yleensä kompostoituvaan kakkapussiin, mutta joskus jos tulee useempaan paikkaan kakka, kompostipusseja ei taskussa olekaan ylimääräisiä, joudun käyttämään noita ei kompostoituvia pusseja ja laittamaan kakat sitten ihan roskikseen, kun muuten pyrin laittamaan biojätteeseen. Toivon niin, että tällä toiminnallani en saisi ketään vihaamaan koiria ja jättämään mitään myrkkysyöttejä tien varsiin. Jokainen koiranomistaja voi tehdä näillä pienillä teoillaan oman osuutensa siihen, ettei koiria vihattaisi, koska nehän ovat täysin syyttömiä siihen, että koirankakkoja jää tienvarsiin <3

Tänään Tuisku ja etenkin Seela yllätti mut, kun päästin niitä aamupisuille takapihalle. Naapurin "susikoira" oli taas omassa pihassaan ja haukku mahtavalla kumealla äänellään tapansa mukaan. Tähän asti en oo päästänyt tyttöjä takapihalle jos naapurin isokoira, johon ei vielä ole muuten tutustuttukaan, on ollut omalla pihallaan, koska oon aatellut, että ainakin Seela pelästyy ja alkaa haukkumaan. No, tänään aamulla päästin tytöt, vaikka se koira haukkui omassa pihassaan. Yllätyksekseni Tuisku ja Seela vain kävivät aamupisuilla ja tulivat samantien takaisin sisälle. Ihan rauhassa, eivät haukkuneet tai muutakaan. Ajattelivat varmaan, että tässä sulle haukkuja kaikki mitä sun haukkumisestas ajattelemme :-D Reippaat tytöt <3 Olin ihan ylpeä heistä <3 <3 

Niin ja tosiaan, talitintit vetää tititytä ihan urakalla jo, kevät taitaa olla jo aika lähellä <3

Olemme muuttaneet

Kennelimme on muuttanut Urjalan asemalle. Asumme nyt rivitalossa ja meillä on pikkuinen takapiha aidattuna Tuiskulle ja Seelalle. Aamupisuilla käydään omassa pikku-pihassa. Muuten lenkkeillään kolme kertaa päivässä.

Tuisku ja Seela sopeutuivat muuttomme yllättävän hyvin. Etukäteen vähän mietin, että miten Seela, joka on aina asunut vain maalla, ilman lähinaapureita, sopeutuu siihen, että naapureista saattaa kuulua ääniä. Mutta alkuihmettelyn jälkeen äänet ja kolinat mitä naapureista kuuluu ovat jääneet huomiotta.

Seela viihtyisi takapihalla itsekseen pidempäänkin, mutta en ole vielä jättänyt sitä sinne yksikseen. Totutellaan pikkuhiljaa, ehkä keväällä, kun voin pitää ovea ulos auki, Seela saa kulkea sinne itsekseen ja olla miten tahtoo. Varmasti, jos se näkee naapureita tms pihalla ollessaan, se vielä alkaa haukkumaan, siksi yritän tehdä pihalla yksinolon hallitusti ja pikkuhiljaa totutellen.

Tässä Seela yrittää kurkkia naapuriin, eikö siellä mitään liikettä näkyisi :-)

Tavarat hakevat vieläkin muuton jäljiltä paikkaansa .. .. ..

Yksi asia mistä koirat nyt tykkäävät, on se, että pääsevät nyt sänkyyn nukkumaan. Vanhassa paikassa makuukamari oli yläkerrassa, ja koirat eivät sinne päässeet. 

Aivan meidän vieressä on ihana metsä jossa kulkee kesällä valaistu pururata ja talvella tietysti hiihtolatu. Kun tämä talvi on ollut tälläinen "vähäluminen" ollaan päästy välillä jo pururadallekin, mutta aina välillä kun lunta sataa, latukone käy tekemässä ladun, ja me joudumme tekemään kävelylenkit silloin tien varressa.

Metsässä on mukavia pikkupolkuja joita pääsemme kulkemaan. 

Tien varressa kulkemisessa meillä on ollut opettelemista. Maalla kun saatiin kulkea koko tien leveydeltä flexeissä. Nyt ei flexejä uskalla käyttää ja pitää kävellä tien reunassa. Tuiskulta se jo aika hyvin sujuu, Tuiskuhan on asunut esimmäiset vuotensa Tampereella citykoirana, mutta Seelalla riittää opettelemistä. Vielä kun se on pentu, kaikki asiat ovat niin kiinnostavia ja ihmeteltävää riittää, pää pyrii ja samalla myös Seela :-) Mutta pikkuhiljaa me opitaan. Ja Tuisku näyttää hyvää esimerkkiä tyttärelleen.

Mikä olisikaan ihanampaa lenkin jälkeen, kuin käpertyä äidin sänkyyn päiväunille <3

Me löydettiin myös vähän kauempaa kodista toinen metsä, jonne ei tehdä talvella latuja. Sinne on vähän pidmpi matka, ja joudumme kulkemaan sinne tien reunaa pitkin, mutta sinne siis pääsemme talvellakin, vaikka olisi lunta ja ladut metsässä.

Nämä kuvat ovat tältä aamulta, kun kävimme tässä lähimetsässä. Lumet on taas sulaneet ja hiihtoladusta ei ole paljoa jäljellä, joten uskaltauduttiin pururadallekin kulkemaan. Vettä sataa tihuutti, joten kuvat ovat vähän epäselviä, mutta koiria ei pieni vesisade haitannut. Ei edes Tuiskua, jota ei aikaiseemmin vesisateella ole pihalle saanut, tai edes, jos maa on ollut märkää. 

Täällä riittää niin paljon nuuskittavaa ja aina uusia paikkoja. Ja täällä liikkuu muitakin koiria, jotka jättelevät viestejä, joita sitten tytöt lukee ja jättävät omia viestejään. Tuntuu siltä, että Tuisku ja Seela viihtyvät jopa paremmin täällä uudessa kodissa kuin vanhassa. 

Vanhassa kodissa oli ne samat tiet joita kuljettiin, eikä ollut juurikaan muita koiria, joiden viestejä olisi voinut lukea. Ja täällä tulee lähdettyä lenkille kolme kertaa päivässä. Vaikka emme nyt pääsekään vapaana juoksemaan suurille nurmikentille. Sitä Tuisku ja Seela eivät osaa ajatella. Ovat tyytyväisiä tähän ratkaisuun ja aina niin innoissaan lähtemässä lenkille.