sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Jeee !! Saatiin lunta


Ihanaa, nyt on lunta ja pakkastakin sen verran, ettei toi lumi tartu tassuihin. Kyllä meidän nyt kelpaa.


Tuisku ja Seela on tosi innoissaan lumesta. Kai ne hajut tuntuu erilaiselta nenään kun ne tulee tuolta hangen alta.


torstai 19. marraskuuta 2015

Marraskuun ulkoilua omassa pihassa



Vaikka on märkää ja sateista, välillä pitää mennä pihalle.


Äiti !! Tuu jo !! Avaa ovi!! Me tahdotaan pihalle .. ..


Seela juoksee alapihalle, mutta Tuisku jää tarkkailemaan tilannetta yläpihaan  .. .. 


Onkohan peurat liikkuneet täällä - Seela tuumii


Jotain hajuja täällä kyllä selvästi on  .. ..


Kuin oikeen tarkkaan haistelee, voi haistaa jotain jännää .. ..


Tassut vähän kastuu, mutta eiköhän tästä selvitä !


Äitiii !!! Päästä sisälle !! Tuu jo!


Nyt me halutaan namit! Äitii!!! 

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Seela ja puruluun tarina


Äiti anto meille sellaset herkku-luut. Ne on sellasia nahkaluita, joiden ympärille on kääritty kanafile. Minä (Seela) syön aina tosi nopeesti omani, ihan kokonaan, mutta Tuisku järsii pitkästyttävän hitaasti vain kanafileen luun ympäriltä ja sitten se jättää sen nahkaluun syömättä. Minä syön aina sen, koska Tuisku ei järsi kovin puhtaaksi sitä, vaan siinä on selkeesti vielä broilerfileen makua.


Tässä tänään kävi niin, että olin jo aikoja sitten syönyt oman luuni, kun Tuisku oli vasta saanut järsittyä fileen luun ympäriltä. Ja sitten se nukahti luunsa päälle. Ja minä jäin odottamaan, että saisin sen.


Ja Tuisku vaan nukkuu ja nukkuu. Nukkuu muka, koiranunta se on. Ei se oikeesti nuku. Huomaisi takuulla, jos menisin luun tuosta ottamaan.


Välillä se venyttelee ja haukottelee. Hoh hoi jaa!!


Minä (Seela) yritän olla tässä muina miehinä. Olen nukkuvinani.


Tuiskukin sitten nukahtaa takasin, ja taas luunsa päälle. Himpskatti!!


Yritän tässä olla huomaatattomasti. Luu on tuossa niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.


Pakko vaan odottaa ja odottaa .. .. ..


Oij oij, nyt Tuisku heräs. Yritän tässä olla muina miehinä taas.


Voi että on tylsää. .. .. ..


Odottavan aika on niiiiin pitkä .. .. ..


Äiti katsoi kellosta, että odotin 45 minuuttia. Sitten Tuisku vaihtoi paikkaa ja meni kirjoituspöydän alle nukkumaan. Ja minä sain sen luun.


Nam nam, ette arvaa miten makealta maistuu . .. ...


Kyllä kannatti odottaa .. .. ..


Ei siitä mitään jäänyt jäljelle.


Mutta piilotan sen toisen luun joka tässä sohvalla oli. Myöhempiä tarpeita varten ;-)


sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Sunnuntai-iltapäivän torkkutuokio


Marraskuista sohvalla köllöttelyä!


Pihalla pyrähdetään vaan pikku hetki ja sitten juostaan äkkiä takas sisälle <3



perjantai 13. marraskuuta 2015

Marraskuun kuralätäköitä


Aivan upeita aamuja, jos sattuu oleen selkeetä, ettei oo pilviä. Tänäkin aamuna oli aivan upee tähtitaivas ja siitä kehkeytyi näin upee auringonnousu.



Me kattellaan aina Tuiskun ja Seelan kans aamuteeveetä. Tuisku ja Seela torkkuu sohvalla. Sitten kun aamuteevee loppuu, lähdetään pihalle. Jos on hyvä ilma, mennään näitä kuraisia marraskuun teitä pitkin niin pitkälle, kuin nyt Tuisku sattuu haluamaan :-) Seela on aina valmis lähteen kuinka pitkälle vaan. Tuiskun mieli vaihtelee; joskus tehdään pitempi, joskus lyhempi lenkki.



Täällä me mennään vesilätäköitä väistellen :-) Tuiskulla on yleensä hirvee kiire eteenpäin ja Seela kulkee lähellä mua, ilman minkäänlaista kiirettä.


Sitten kun jompi kumpi löytää milenkiintoisen hajun, sitä pitää yhdessä nuuskia perusteellisesti.


Ja sitten matka taas jatkuu.. .. Välillä käydään tervehtimässä naapurin hoitolapsia. Tuisku ja Seela tykkää lapsista, vaikkeivät ookkaan niihin tottuneet. Tuiskua ei pelota yhtään vaikka kurahousut kahisevat, Seela sen sijaan vähän sitä kahinaa ihmettelee ja on valmiina siirtyyn kauemmas, jos kurahousut sattuis vaikka puraisemaan :-D 




tiistai 10. marraskuuta 2015

Kahden sateen välissä kipaistaan pihalle


Vaikka eletäänkin marraskuuta, joka on ehkä kuukausista kaikkeis ikävin, mun mielestä, silti onneks sade pitää välillä edes vähän taukoo. Niiden sateiden välissä Tuiskukin saattaa haluta lähtee pihalle.


Jos sataa tai on just satanut, ja tie on ihan märkä, Tuisku vetää liinat kiinni viimeistään tossa tienhaarassa, kun päästään omasta pihasta tielle. Siinä sitten usein seistään ja ihmetellään, että mennäänkö, vai eikö mennä. Ja yleensä ei mennä, jos on kovin märkää, vaan aikamme siinä seistyämme, käännytään takaisin omaan pihaan.


Siellä me usein tehdään pikkunen lenkki, kävellään tontin laitaa alas ja kierretään alanurmikon kautta. Siellä on usein peuran hajuja ja niitä sitten nuuskutellaan. 


Sitten mennään saunapolulle ja sieltä jo juostaan lujaa rappusille odottamaan, että päästään sisälle kuivatteleen kastuneita tassuja.


Usein sitten jo alkaakin taas jo vettä piskotteleen viimeistään tässä vaiheessa ja minä aina ajattelen, kuinka hyvä ajoitus taas oli meidän lenkillä, kun ei kastuttu. Tää on tätä marraskuun positiivisuutta, mitä on pakko harrastaa, ettei vaivu talviuneen.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Marraskuun ekan päivän kuvia

Seela

Seela

Seela ja Tuisku, tytär ja äiti

Tuisku

Tuisku 

Seela