Tuisku ja Seela, Seela ja Tuisku

Raketit varmaan jo paukkuu, olkaa varovaisia !

Muistakaahan taas olla varovaisia haukkujenne kanssa, kun raketit varmaan jo nyt paukkuu isommissa kaupungeissa. Irti ei enää kannata koiria pitää, koska ei voi tietää missä raketit jo paukkuu. Ettei vaan pelästy ja juokse karkuun. Ja aattona kannattaa käydä ajoissa pisuilla ja olla sitten ilta sisällä. Ettei tule pelkotiloja jos niitä ei vielä ole. <3 Paljon rakkautta kaikille kennelimme ystäville, niin kaksi- kuin nelijalkaisillekin <3

Molemmat tytöt halus laittaa oman Joulun toivotuksensa

Joulunalusaikaa

Seela

Meillä vietetään tällästä hämärän hyssyä aamuisin. Ei tee mieli lähtee tuonne pimeeseen vielä lenkkeilemään. Aamupisut tehdään pikaisesti omassa pihassa ja sitten kiiruhdetaan takasin pötkötteleen sohvalle.

Tuisku

Tuisku

Seela

Jeee !! Saatiin lunta

Ihanaa, nyt on lunta ja pakkastakin sen verran, ettei toi lumi tartu tassuihin. Kyllä meidän nyt kelpaa.

Tuisku ja Seela on tosi innoissaan lumesta. Kai ne hajut tuntuu erilaiselta nenään kun ne tulee tuolta hangen alta.

Marraskuun ulkoilua omassa pihassa

Vaikka on märkää ja sateista, välillä pitää mennä pihalle.

Äiti !! Tuu jo !! Avaa ovi!! Me tahdotaan pihalle .. ..

Seela juoksee alapihalle, mutta Tuisku jää tarkkailemaan tilannetta yläpihaan  .. .. 

Onkohan peurat liikkuneet täällä - Seela tuumii

Jotain hajuja täällä kyllä selvästi on  .. ..

Kuin oikeen tarkkaan haistelee, voi haistaa jotain jännää .. ..

Tassut vähän kastuu, mutta eiköhän tästä selvitä !

Äitiii !!! Päästä sisälle !! Tuu jo!

Nyt me halutaan namit! Äitii!!! 

Seela ja puruluun tarina

Äiti anto meille sellaset herkku-luut. Ne on sellasia nahkaluita, joiden ympärille on kääritty kanafile. Minä (Seela) syön aina tosi nopeesti omani, ihan kokonaan, mutta Tuisku järsii pitkästyttävän hitaasti vain kanafileen luun ympäriltä ja sitten se jättää sen nahkaluun syömättä. Minä syön aina sen, koska Tuisku ei järsi kovin puhtaaksi sitä, vaan siinä on selkeesti vielä broilerfileen makua.

Tässä tänään kävi niin, että olin jo aikoja sitten syönyt oman luuni, kun Tuisku oli vasta saanut järsittyä fileen luun ympäriltä. Ja sitten se nukahti luunsa päälle. Ja minä jäin odottamaan, että saisin sen.

Ja Tuisku vaan nukkuu ja nukkuu. Nukkuu muka, koiranunta se on. Ei se oikeesti nuku. Huomaisi takuulla, jos menisin luun tuosta ottamaan.

Välillä se venyttelee ja haukottelee. Hoh hoi jaa!!

Minä (Seela) yritän olla tässä muina miehinä. Olen nukkuvinani.

Tuiskukin sitten nukahtaa takasin, ja taas luunsa päälle. Himpskatti!!

Yritän tässä olla huomaatattomasti. Luu on tuossa niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.

Pakko vaan odottaa ja odottaa .. .. ..

Oij oij, nyt Tuisku heräs. Yritän tässä olla muina miehinä taas.

Voi että on tylsää. .. .. ..

Odottavan aika on niiiiin pitkä .. .. ..

Äiti katsoi kellosta, että odotin 45 minuuttia. Sitten Tuisku vaihtoi paikkaa ja meni kirjoituspöydän alle nukkumaan. Ja minä sain sen luun.

Nam nam, ette arvaa miten makealta maistuu . .. ...

Kyllä kannatti odottaa .. .. ..

Ei siitä mitään jäänyt jäljelle.

Mutta piilotan sen toisen luun joka tässä sohvalla oli. Myöhempiä tarpeita varten ;-)

Sunnuntai-iltapäivän torkkutuokio

Marraskuista sohvalla köllöttelyä!

Pihalla pyrähdetään vaan pikku hetki ja sitten juostaan äkkiä takas sisälle <3